lauantai 28. tammikuuta 2012

SOPA:n keittoa Suomessa

Tekijänoikeustoimikunta jätti juuri esityksensä tekijänoikeuslain muutoksista: http://www.hs.fi/kulttuuri/Toimikunta+Tuomioistuimille+oikeus+est%C3%A4%C3%A4+p%C3%A4%C3%A4sy+piraattisivustoille/a1305554098898

Pengoin asiaa, ja löysin todisteita (mahdollisesti tahallisesta) harhaanjohtamisesta. Toimikunta perustelee lakimuutosten tarpeellisuutta piratismin haitallisuudella luoville aloille, ja ehdottaa ratkaisuksi IP- ja DNS-järjestelmiin kajoavia toimenpiteitä, jotka FiCom:n eriävän mielipiteen mukaan voisivat mm. rikkoa internetin. Yhdysvalloissa käsittelyssä ollut SOPA sisälsi samoja elementtejä, ja aiheutti lukuisia merkittäviä nettisivuja pimentäneen protestiaallon (mm. Wikipedia).

Toimikunnan todistelu piratismin haitallisuudesta luoville aloille löytyy mietinnön (http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Tekijanoikeustoimikunnan_mietinto.html) sivulta 36. Todisteina haitallisuudesta käytetään kahta lähdeviitettä. Tekijänoikeusbarometriä en saanut käsiini, mutta BASCAP:n maksaman tutkimuksen pääsin lukemaan, http://www.iccwbo.org/bascap/id35360/index.html. Tutkimuksessa arvioidaan piratismin taloudellisia haittoja luoville aloille. Arvio perustuu oletukseen, että 10 % laittomasti ladatusta materiaalista olisi ostettu laillisista kanavista ellei piratismia olisi. Tämä oletus perustellaan liitteen 2 taulukossa esitellyillä akateemisilla tutkimuksilla, jotka antavat kuvan akatemiassa vallitsevasta yksimielisyydestä piratismin aiheuttamista taloudellisista haitoista. Tässä kohtaa juoni sakenee.

Taulukon mainitaan perustuvan tähän paperiin: http://www.hbs.edu/research/pdf/09-132.pdf, ja vastaava taulukko paperista löytyykin (taulukko 5). Pikainen silmäily paljastaa, että BASCAP:n tutkimukseen on poimittu taulukosta vain ne artikkelit, jotka vahvistavat käsitystä piratismin haitoista. Alkuperäinen taulukko, samoin kuin itse paperikin, antavat täysin toisen kuvan piratismin taloudellisista vaikutuksista: paperissa esitellään jopa alustavia todisteita piratismin hyödyllisyydestä sekä musiikkiteollisuudelle että yhteiskunnalle kokonaisuutena.

BASCAP:n tutkimuksessa on jätetty mainitsematta mm. alkuperäisen paperin kirjoittajien mukaan luotettavimpaan dataan perustuvat 4 tutkimusta. Ne kaikki osoittavat, ettei piratismilla ja levymyynnin heikkenemisellä ole merkittävää yhteyttä. Taulukkoon on lisätty 2 uutta tutkimusta (Michel 2006 ja Montoro-Pons), jotka myöskin sopivasti vahvistavat kuvaa piratismin haitoista. Lisäksi Hongin (2004, 2008) tuloksia on lyhennetty: "The introduction of Napster explain 20% of decline in music expenditure in 2000" Alkuperäinen jatkaa tuosta vielä näin: " 80% of the decline is due to changes in the prices of other entertainment goods and the ending of the transition from LPs to CDs (Hong 2004).  Using a conventional difference-indifference approach, the effect of Napster would be significantly overestimated, explaining the entire decline" Satunnainen lukija tulkitsee lyhennetyn version helposti niin, että Napster on vähentänyt musiikin myyntiä 20%. Minulle ainakin kävi niin.

Tekijänoikeusbarometriin en siis päässyt käsiksi, mutta näin kuitenkin lyhennelmän: http://www.kulttuuri.net/index.php?mid=324&a=viewItem&itemid=209
Alkuperäisestä olisi hauska päästä tarkistamaan, miten oletusta normaalijakaumasta on käsitelty. Keskiarvon laskeminen viittaa siihen, että tällainen oletus on tehty. Itse kuitenkin olettaisin ennemmin, että latausmäärät noudattavat power-law -käyrää: suuri määrä ihmisiä lataa vähän ja muutama heavy-user lataa erittäin paljon. En tunne tilastomatikkaa kovin hyvin, mutta käsittääkseni keskiarvojen laskeminen power-law -jakaumista on aika turhaa ja harhaanjohtavaa. Joka tapauksessa yhden kyselytutkimuksen todistusvoima yllämainittua useita vertaisarvioituja tutkimuksia tarkastelevaa paperia vastaan on aika heikko.

Näiden kahden lähteen lisäksi toimikunta ei muita todisteita piratismin haitoista esitäkään, vaikka asia ei selvästikään missään nimessä ole yksiselitteinen. Kärjistettynä yhteenvetona toimikunta siis ehdottaa internetin toiminnan vaarantamista ja siirtymistä kohti sensuuriyhteiskuntaa operaattoreiden kustannuksella ilman minkäänlaisia kelvollisia todisteita piratismin väitetyistä haitoista. Kyse ei voi olla huolimattomuudesta, sillä minultakin meni vain yksi ilta yllämainittujen faktojen kaivamiseen, vaikken alaa edes tunne. Toimikuntaan sen sijaan kuului oletettavasti tekijänoikeusasioiden Suomen kärkikaarti.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Trendejä osa II: Talkoistaminen

Mitä yhteistä on teepaidoilla, Islannin ja Egyptin perustuslaeilla, katastrofeila, Yhdysvaltain budjetilla, sosiaalisilla innovaatioilla ja Valkoisella Talolla?

Vastauksen voi arvata jo otsikostakin. Kaikissa mainituissa yhteyksissä on sovellettu talkoistamista (crowdsourcing). Crowdsourcing eli talkoistaminen on pelillistämisen ohella toinen vahvassa nousussa oleva trendi. Käsitettä käytti ensimmäisen kerran Jeff Howe Wired-lehden artikkelissaan, ja sitä pidetään tapana hyödyntää suurten joukkojen kollektiivista älykkyyttä. Puolivirallisen määritelmän mukaan talkoistaminen tarkoittaa Tehtävän ulkoistaminen määrittelemättömälle joukolle avoimen kutsun avulla. Klassisia esimerkkejä ovat mm. Wikipedia (daa?) InnoCentive ja Threadless. Tuoreempina yritelminä voi mainita ainakin alunperin Keniassa syntyneen Ushahidin katastrofitietojen kokoamiseen, Syyrian törkeyksistä seuranneiden joukkohautojen paikallistamisen ja musiikkivideon tekemisen. Twitter-aktiivisuuden perusteella perstuntumani sanoo, että trendinä talkoistaminen on hieman pelillistämistä jäljessä. Silti seuraamisen arvoinen ja hyvin jännä.

Linkkien myötä takavasemmalle.
Daily Crowdsource
Crowdsourcing.org



sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Vinkit Stanford-vierailijalle

Yleisön pyynnöstä (tai niistä huolimatta, miten vain) listaan tässä kirjoituksessa omiin kokemuksiini perustuvat käytännön elämää helpottavat suositukseni Stanfordin vierailijoille. Kirjoitus on suunnattu lähinnä Stanfordiin vaihtoon suuntaaville kollegoille, mutta miksei myös kenelle tahansa Kaliforniassa aikaansa viettävälle. 

RUOKA

Ruokakaupat
Whole Foods Market on lähimpänä Palo Alton kämppää sijaitseva ruokakauppa. Valikoima on hyvä ja lähes kaikki on luomua, mutta hinta on myös sen mukainen. Safeway on edullisempi, mutta kauempana sijaitseva vaihtoehto, josta minulla ei ole kokemuksia.

Edullista California cuisinea. Asiallisen kokoiset salaatit ja paikan päällä grillattua kalkkunaa.

Palo Alton suurimmat salaatit. Erityisesti Bankok Salad sellaisenaan ja Athena Salad katkaravuilla tai kanalla suositeltavia. Kohtuuhintainen.

Osteria
Kehuttu italialainen, jossa kävin kerran. Hyvä pihvi. Hieman kalliimpi ja varaus useimmiten tarpeen.

Reilun kokoiset annokset täälläkin. Hyvä illanviettopaikka porukalle.

Perus thaikkupaikka. Äänestetty Palo Alton parhaaksi thai-ravintolaksi, mutta toisaalta vaihtoehtojakaan ei ole kovin  montaa. Edullinen.

Tässä ravintolassa on kylän nätein sisustus. Ruoka oli jo lounasaikaan hyvää ja kallista. Valitse tämä jos tarvitsee pröystäillä asiakkaille.

Yksi harvoja myöhään auiki olevia ruokapaikkoja. Paremman väen kebabia sun muuta lähi-idän tyylistä. 

Nuhjuinen muovisisustus ja loisteputket 80-luvulta, mutta ehkä kaupungin parasta sushia. Edullinen.

Punainen nahkasisustus kuin suoraan Pulp Fictionin ravintolakohtauksesta. Ruokalista säilynyt samana vuodesta 1986. Huikeat pirtelöt.

Ketjuravintola, mutta ok ruoka. Lähes aina täynnä. Kymmeniä erilaisia juustokakkuja.

Hyvä mutta tuhti aamupala arkena. Sunnuntaibrunssille kuulemma jonotetaan.

Ruokailu kampuksella
Arbuckle Dining Pavilion Knight Management Buildingissa on enties paras paikka kampusruokailuun. Laaja valikoima ja kekseliäästi nimetyt tiskit. Lista kaikista kampuksen ravintoloista löytyy täältä.

KAHVILAT

Oma suosikkini työskentelyyn. Hyvää jos kohta hintavaa kahvia, mutta kukaan ei katso pahalla vaikka ostaisi vain sen yhden kahvin ja istuisi tuntikausia paraatipaikalla. Ilmapiiri on miellyttävä ja soittolista nerokas yhdistelmä teknoa, klassista ja italialaista iskelmää. Puhdasta työtehoa.

Myöskin kelvollinen työskentelypaikka Emersson Avenuella. Ei yhtä hyvä kuin Venetia. Saman ketjun kahvila myös ulkoilmaversiona kampuksella, Green Libraryn edessä.

ARJEN PYÖRITYS
Liikkuminen Palo Altossa sujuu kätevimmin pyörällä. Pyykkikone löytyy yhteisparvekkeelta hintaan $1.75.

Autovuokraus
Enterprise car rental kampuksella toimi hyvin. Tarvittaessa hakevat kotiovelta. Stanfordissa vierailijoille alennuksia, eivätkä muistaakseni edes kysy yliopiston henkilökorttia. Ajokortti ja luottokortti mukaan. Zipcar soveltuu lyhyisiin autotarpeisiin ja konseptikin on kiinnostava, mutta en tosin itse kokeillut. 

Kodin tarvikkeet
IKEA löytyy pyörämatkan päästä. Moottoritien ylitys tosin edellyttää pienoista uhkarohkeutta.

Netti
Nettiyhteys on tarjolla ilmaiseksi useimmissa kahviloissa. Kämpillekin netin sai kätevästi Comcastin kautta. Manageri Joanilla on edustajan käyntikortteja.

MATKAILU
Matkailuvinkkejä löytyy jo aiemmistakin postauksista, mutta mainittakoon vielä Yosemiten kansallispuisto. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos suinkin mahdollista.



TAPAHTUMAT
Stanfordin tapahtumat löytyy listattuna täältä. CDR järjestää lähes joka keskiviikko tunnin mittaisen Design X -tilaisuuden, jossa yleensä joku ulkopuolinen pitää esitelmän. Tarjolla pientä purtavaa ja vapaamuotoista verkostoitumista.  Scancor järjestää kahdesti viikossa seminaarin, jossa joku Scancorilainen esittelee tutkimuspapereitaan. Wine & Cheese verkostoitumiseen perjantaisin kello 16:30. Kaikki tapahtumat ovat avoimia myös ulkopuolisille. Muillakin osastoilla on varmasti tapahtumia, mutta en ehtinyt ottaa kunnolla selvää. Lisäksi Xerox PARC järjestää noin kerran kuussa ilmaisia luentoja innovaatiotoimintaa sivuavista aiheista. 

Verkostoituminen
Lähes viimeisenä muttei vähäisimpänä. Tää on se juttu. Ihan vaan CDR:llä hengailemalla pääsee hyvin alkuun. Ihmisillä on paljon kontakteja ja ottavat helpolla mukaan kaikenlaiseen epämuodolliseen.

Urheilu
Urheilutapahtumat ovat Suomen mittakaavaan verrattuja varsin suuria kansanjuhlia. Kannattaa käydä ainakin kerran. Stanfordin jenkkifutisjoukkue on yksi tämän hetken parhaita ja pöllyttivät kauden avauspelissä vastustajansa 57-3. Joukkueen kannustusbändi erottuu myös edukseen.




keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Trendejä osa I: Pelillistäminen



Edellisessä postauksessa mainitsin motivaation yhdeksi kollektiivisen älykkyyden osatekijäksi. Kylillä puhutaan, että riittävien motivaatiotekijöiden puute olisi yksi yleisimmistä syistä kollektiivista älykkyyttä hyödyntämään pyrkivien sovellusten epäonnistumiseen. Hätä ei ehkä kuitenkaan ole tämän näköinen, kun apuun marssii kaveri nimeltä Mihaly Csikszentmihalyi ja teoriansa flow-tilasta. Csikszentmihalyin tutkimusten mukaan ihmiset ovat onnellisimmillaan ns. flow-tilassa, jossa keskittyminen käsillä olevaan tehtävään on täydellistä, ajantaju katoaa ja itse tehtävän suorittaminen tuotaa mielihyvää. Edellytykset flow-tilaan pääsemille ovat selkeät tavoitteet, jatkuva palaute, sopiva haastavuus ja tehtävän palkitsevuus itsessään. Pelit ovat tässä mielessä erinomaisia motivoijia. Ihmiskunta pelaa pelkästään nettipelejä noin kolme miljardia tuntia viikossa. Ei siis ole ihme, että pelillistäminen (gamification) on kovassa huudossa tällä hetkellä. 
Pelillistäminen tarkoittaa pelisuunnittelun ja pelimäisten elementtien soveltamista elämänalueille, joita ei yleensä mielletä peleiksi. Yksinkertaisimmillaan kyse on päälleliimatuista pisteistä ja papukaijamerkeistä. Esimerkiksi Dropbox palkitsee ilmaisella säilytystilalla ja näyttää yllättävän koukuttavan pienen animaation käyttäjän saatua houkuteltua jonkun muun lataamaan sovelluksen. mutta mielenkiintoiseksi homma menee siinä vaiheessa, kun toiminnassa tavoitetaan pelimäinen tunnelma. Tätä varten on hyvä ymmärtää mikä peli on. Parhaan kuulemani määritelmän mukaan peleissä on kyse tarpeettomien ongelmien ratkaisusta. Pallon pudottaminen reikään on tylsää, mutta kun sama tominto suoritetaan tarpeettoman hankalasti sadan metrin päästä vain keppiä apuna käyttäen ja reitille ripotellaan vielä esteitä, niin johan alkaa kansaa kiinnostaa! Pidin vähän aikaa sitten esitelmän tekemästäni tutkimuksesta, mutta aikaa oli varsin vähän. Asetin itselleni täysin turhan ongelman päättämällä pitää esitelmä vielä lyhyemmässä ajassa Pecha Kuchana, ja jottei tehtävä menisi liian helpoksi sisällytin esitykseen kaksi konferenssipaperia. Oli muuten hauskin esityksen valmistelu ikinä.
Maailmalla kiinnostus ilmiötä kohtaan on kovassa kasvussa. Gartnerin mukaan puolet innovaatiotoimintaa harjoittavista yrityksistä on pelillistänyt innovaatioprosessinsa vuoteen 2015 mennessä. Pelaajat onnistuivat juuri selvittämään virusproteiinin rakenteen, johon tutkijat eivät olleet pystyneet. Sosiaalisessa mediassa pelillistäminen on jo täydessä käynnissä. Pelit ovat kiinteä osa sekä Google+:aa että Facebookia.
Alkavatpa pelit valua sosiaalisesta mediasta jo reaalimaailman puolellekin. Palo Altossa Foursquaren käyttäjät voivat kirjautua sisään suosikkikahvilaani lyömällä isoa sinistä nappulaa älypuhelimellaan. Onpa al-Qaedakin alkanut hyödyntää pelillistämistä rekrytoinnissaan.

Jos aihe kiinnostaa, niin näistä linkeistä kannattaa aloittaa:

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kollektiivisen älykkyyden luonteesta

Tekaisin vähän aikaa sitten kirjallisuuskatsauksen aiheesta kollektiivinen älykkyys ihmisissä. Paperin pääasiallinen tarkoitus on toimia pääsylippuna MIT:ssä ensi keväänä järjestettävään Collective Intelligence 2012 -konferessiin. Sivumennen voisi mainita, että CI2012 tuli ensimmäisen kerran vastaan Twitterissä (ks. edellinen postaus). Blogin hengen mukaisesti ajattelin seuraavaksi kertoa lyhyesti tuloksista. Moniko blogi voi kehua olevansa puoli vuotta tieteen terävintä kärkeä edellä? Physics arXiv voi ainakin.

Kävin siis läpi yhden julkaisutietokannan kaikki artikkelit, joissa käsitellään kollektiivista älykkyyttä ihmisillä. Muutamaa sataa tuhottua post-it lappua myöhemmin kollektiivisen älykkyyden olemus näyttäisi suunnilleen tältä.




Kollektiivista älykkyyttä on kirjallisuudessa tarkastelu kolmella eri tasolla: mikrotaso, makrotaso ja emergenssin taso. Mikrotasolla ilmiö näyttää psykologialta. Kiinnostuksen kohteena ovat yksilöiden ominaisuudet, jotka tukevat toimimista ryhmässä, kuten esimerkiksi sosiaalinen herkkyys, tunneäly ja motivaatio. Makrotasolla taas ilmiö on lähes puhtaasti tilastollinen. Puhutaan wisdom of crowds -ilmiöstä: kun suuri joukko ihmisiä laitetaan arvaamaan purnukan sisältämien marmorikuulien määrä ja lasketaan arvausten keskiarvo, päästään yleensä hyvin lähelle oikeaa tulosta. Näiden kahden tason välissä sijaitsee hieman hämyinen emergenssin taso, jolla keskeistä on kysymys, kuinka "enemmän kuin osiensa summa" syntyy yksilöiden välisen vuorovaikutuksen seurauksena. Kollektiivinen älykkyys näyttäytyy ns. monimutkaisen sopeutuvan järjestelmän (complex adaptive system) ja hajautetun muistin yhdistelmänä. Klassikkoesimerkki tällaisista järjestelmistä on muurahaisyhdyskunta: yksittäiset muurahaiset ovat tyhmiä, mutta noudattamalla yksinkertaisia nyrkkisääntöjä (jätä hajujälki löydettyäsi ruokaa, seuraa vahvinta hajujälkeä) ne pystyvät kokonaisuuden tasolla optimoimaan ravinnonhakureittinsä muodostamalla ympäristöönsä hajujälkien avulla kartan (hajautettu muisti) ravintolähteiden sijainnista.

Tämmöistä kamaa olisi tarkoistus yhdistää innovaatioprosesseihin. Voi vielä hetkisen kestää ennen kuin pääsee teekkarilakkia päivittämään...

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tietotulvan hallinnasta

Stanfordin hauska piirre on tunne siitä, että lähettyvillä tapahtuu jotain tärkeää, vaikkei sitä varsinaisesti suoraan näekään. CDR:ssä on tällä hetkellä pientä tilanahtautta, joten meille vierailijoille raivattiin tilaa erään vanhemman tutkijan huoneesta. Siirsimme Antin kanssa kysymättä miekkosen pöytää ja raahasimme IKEA:sta jo ennestäänkin pikkuruiseen huoneeseen uuden pöydän ja kolme tuolia. Pari päivää myöhemmin juttelin leppoisia kyseisen tutkijan kanssa muun muassa metsäteollisuuden nykytilasta ja Angry Birdsistä, joka kuulemma on Suomen uusi kansallislintu. Ainakin Piilaakson usko yritykseen on vahva. Mukava heppu, eikä ollut millänsäkään tilanvaltauksestamme. Jälkeenpäin googletin tyypin nimen, ja kävi ilmi, että hänellä on noin kaksi tekstikappaletta pitkä lista titteleitä mm. HP:ltä, NASA:sta, ja puolestakymmenestä yliopistosta, on perustanut riskisijoitusfirman ja haalinut 12 000 kaveria LinkedIn:ssä.

Yksi puheenaihe oli myös sosiaalinen media. Tässä jossain lähettyvillä oli kuulemma vähän aikaa sitten digitaaliteknologiaan liittyvä seminaari, johon osallistui myös tärkeä tietotekniikasta vastaava komissaari EU:sta. Arvon komissaarilla ei kuitenkaan ollut edes kokeillut Twitteriä ja oli ilmeisesti muutenkin aika kujalla sosiaalisesta mediasta. Ei hyvä. En ole itsekään alalla mikään guru, mutta olen sentään yrittänyt työn puolesta väkisin opetella, ja tietotulvan hallinta alkaa nyt olla tietyiltä osin siedettävällä tasolla. Laitetaan siis systeemi jakoon.

Tietovirta 1: Netvibes
Netvibes on web-pohjainen sovellus sisällön kasaamiseen yhteen paikkaan. Itse käytän sitä tällä hetkellä pelkästään RSS-syötteiden kokoamiseen eri tiedelehdistä ja hakusanojen seurantaan artikkelitietokannoista. Esimerkiksi Scopuksesta (maksullinen, pääsy useimmista yliopistoista) pystyy laittamaan juuri tekemänsä haun jatkuvaan seurantaan muutamalla klikkauksella. Tietotulva tosin hieman ahdistaa, kun tälläkin hetkellä on lukemattomana 619 uutta ilmoitusta, mutta eipähän pitäisi mitään tärkeää uutta tieteen edistysaskelta päästä livahtamaan seulan läpi.

Netvibes

Tietovirta 2: Twitter ja Tweetdeck
Tällä hetkellä oma suosikkini sosiaalisessa mediassa on Twitter. En tosin juurikaan lähetä itse viestejä, vaan käytän sitä passiiviseen tiedonhankintaan. Siinä missä RSS-syötteet ja Netvibes toimivat oivasti tiedejulkaisujen seuraamiseen, on Tweetdeck julkisen keskustelun seuraamiseen aivan ehdoton. Puhelimeen tai tietokoneelle ladattavalla sovelluksella pystyy valikoitujen käyttäjien lisäksi seuraamaan myös valitsemiaan avainsanoja. Minulla on esimerkiksi jatkuvasti haku päällä termille "collective intelligence", ja aina kun joku Twitterin noin 100 miljoonasta aktiivikäyttäjästä mainitsee termin viestissään, näkyy se myös minun puhelimessani. Selailen Tweetdeckiin tarttuneita viestejä aina silloin tällöin vaikkapa bussia odotellessa, ja merkitsen lupaavan oloisia linkkejä sisältävät suosikeiksi. Nykyisin olen alkanut myös re-twiittaamaan kiinnostavia viestejä ja lisäsimpä tuohon blogin kylkeenkin syötteen. Esimerkiksi tätä kirjoittaessa haulla "crowdsourcing" tämä linkki näyttää kovin suositulta. Myöhemmin käyn saaliin läpi tietokoneella ja napsin parhaat palat talteen Evernoteen, mistä lisää seuraavassa kappaleessa. 



Ämpäri: Evernote
Evernote on kätevä muistikirjasovellus, joka on ladattavissa niin tietokoneelle kuin puhelimellekin sekä käytettävissä myös nettisivun kautta silloin kun oma kone ei satu olemaan käden ulottuvilla. Sisältö synkronoituu automaattisesti eri laitteiden välillä. Evernoten ilmaisversiolla kuukausittaiset synkronoinnit on rajoitettu 60 Mb:iin, minkä kanssa pärjäilee, ellei innostu tallentelemaan kuvia tai muuta tilaa vievää sisältöä. Minä innostuin, ja jouduinkin ostamaan maksuversion, jossa parin euron kuukausimaksua vastaan saa synkronoida gigatavun verran sisältöä kuukaudessa ja muutamia muitakin herkkuja tuli kaupan päälle. Evernote tomii minulla ikään kuin kahden edellämainitun tietovirran alla olevana ämpärinä. Olen pyrkinyt siirtämään tiedeartikkelivarastoni tänne. Etuna artikkelit pystyy merkitsemään tageilla kankean kansio-organisaation sijaan ja lisäksi Evernote osaa tehdä hakuja kaikesta pdf:ien sisällöstä. Haku toimii myös kuvissa esiintyviin teksteihin!

Evernote hakee jopa käsin kirjoitettua tekstiä kuvista!
Tweetdeckin kautta löytämäni sisällön otan Evernoten selaimeen asennetulla lisäosalla talteen ikään kuin lehtileikkeinä. Useinmiten en edes lue tallentamiani nettisivuja läpi. Ideana on ennemminkin se, että jos joskus satun tarvitsemaan vaikkapa pelillistämiseen liittyvää tietoa, on minulla saman tien käytettävissäni 65 relevantiksi todettua lähdettä. Kollektiivista älykkyyttä käsitteleviä lähteitä löytyy 79 kappaletta ja innovaatioprosesseihin liittyviäkin 38. Muistiinpanot ovat myös jaettavissa, tässä esimerkiksi muistiinpanot viime keväänä LUT:lla pidetystä Jeffrey Liker -seminaarista.

Virtuaalinen muistitikku: Dropbox
Dropbox on ilmainen pilvipalvelu tietojen tallentamiseen. Parasta on koneelle ladattava sovellus, joka käyttäytyy kuin tavallinen kansio, mutta synkronoi kaiken sisältönsä myös palvelimelle, jolloin tiedostot ovat käytettävissä myös muilta koneilta. Tämä sovellus alkaa pikkuhiljaa olla käytössä myös muutamissa työprojekteissakin. Jos joltain vielä puuttuu Dropbox-tili, niin ladatkaa se tämän linkin kautta. Jokainen uusi käyttäjä tienaa minulle 250 Megapistettä lisää ilmaista säilytystilaa.


Bubbling under: muut lupaavat sovellukset
Quora: isosti hypetetty kysymys- ja vastauspalvelu. Fiksumpi kuin miltä kuulostaa.
Storify ja Memoline: Sosiaalisen median tietovirtojen tallentamiseen. En ole vielä kokeillut, mutta sosiaalisen median guru Sami on näitä suositellut.
Google+: Facebookin haastaja. Mikäli käyttäjät innostuvat ja Google onnistuu yhdistämään sosiaalisen haun tehokkaisiin hakualgoritmeihinsa, voi tästä kehittyä vielä kovakin juttu. Lukaiskaa vaikka Wired-lehden artikkeli aiheesta. Voin jakaa kutsuja halukkaille.
Yammer: Ikään kuin Facebook, mutta yritysten sisäiseen käyttöön. Kokeilu menossa ja lupaavalta vaikuttaa.

Lopuksi kiitokset vielä Samille, jonka kautta olen useimmista tässä kirjoituksessa mainituista sovelluksista kuullut.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

California roadtrip



Olennainen osa Ameriikan-unelmaa on vapaus ja mikäpä sitä paremmin ilmentäisi kuin perinteinen roadtrip. Vuokrasin siis auton (ekotietoiselle Californialle sopivasti sattui vielä olemaan Prius) viikonlopuksi bensoineen, vakuutuksineen ja GPS:ineen hieman vajaan 300 dollarin kokonaiskustannuksin. 

This is my ride.



















Perjantai
Perjantain lähinnä totuttelin paikalliseen liikenteeseen käväisemällä ihailemassa auringonlaskua Googleplexin taa. Nyt voi sanoa nähneensä senkin.












Lauantai
6:00 Lähtö tyhjille teille ennen auringonnousua
7:00-8:00 Half Moon Bay. Hiljainen takapajula meren rannalla.
9:00-12:00 Santa Cruz. Romanttisesti rempallaan. Merileijonia ja kevennetty cardiovasculaarinen aamiainen Zachary'sissa: makkaramunakokkeli, kipollinen hedelmiä ja mustikkapiirakka kermajuustolla. Aamiasmesta on paikallisten suosiossa ja jonoakin oli pihalle asti.
13:00-14:00 Monterey. Hieman mitäänsanomaton. Onneksi keskustassa oli klassikkoautomarkkinat, joten kuvattavaa riitti.
14:00-15:00 Ajelu Cannery Rown läpi. Entinen säilyketehdasalue, nykyinen ahdistava turistirysä.
15:00-16:00 17-Mile Drive ja Pebble Peach. Hienoilla maisemilla höystetty maksullinen ($9) rantatie. Toisessa päässä ökytason golf-klubi ja Ferrareita ruuhkaksi asti. En liioittele. Ilmeisesti klassikkoauto-tapahtuman sivuvaikutuksia.
18:00-20:15 Highway One. Pieni rantakallioilla kiemurteleva kaksikaistainen tie. Mahtavat maisemat koko matkan ja pysähdyspaikkoja parinsadan metrin välein. Parasta päivässä.
20:15 Pimeys laskeutui. GPS:ään koordinaateiksi Palo Alto. "Jatka viisi kilometriä ja käänny vasemmalle." Roger that.
20:30-22:00 Yhden auton levyinen pikkutie vuorten yli sumussa ja täydellisessä pimeydessä. Kurvitiheys noin 20 mutkaa minuutissa. GPS: "Jatka 39 kilometriä eteenpäin." Tunnelma meni absurdiksi kun radiosta löytyi raamattu-kanava.

22:00-0:30 Pimeä valtatie. Parhaimmillaan kuusikaistainen katuvaloton moottoritie on aloittielijalle hämmentävä kokemus, kun kun nelitasoliittymän lähestyessä 70 mailia tunnissa GPS ilmoittaa "Stay left, and then, stay right... recalculating."
0:30: Kotona.



Highway One ja kaihoisa neito.
Sunnuntai
8:00 Lähtö kohti Berkeleytä
9:00-11:00 Berkeley. Hippejä. Yliopisto ei ihan yhtä komea kuin Stanfordissa, mutta oravia riittää. Aamupalaksi tähän mennessä järjettömimmän kokoinen salaattiannos. Nuori hippimies tarjoutuu heittämään ittensä älasti dollarista. Vanhemman kyltti ilmoittaa "Will take verbal abuse for coffee $."
11:00-12:30 Ruuhkaista moottoritietä.
12:30-14:00: Sonoma. Jenkkimittakaavalla idyllinen pikkukylä sen aidomman viinialueen keskellä. Napa on kuulemma öky ja ruuhkainen, joten jätin sen väliin. 
14:00-16:00 Ajelua Sonoma Valleyssa ja herkullinen kalkkunaleipä Michelininkin suosittelemassa pienessä Italialaisravintolassa.
16:00-17:00 Viininmaistelua biodynaamisella viinitilalla. Omistaja väitti ettei tajua innovaatioista mitään, mutta äkkivilkaisulla tilalla oli enemmän innovaatioita kuin minä tulen koskaan näkemään. 

17:00-19:30 Ajelua pienillä vuoristoteillä ja sattumalta vielä oikeaan suuntaan. Pari tuntia uskomattoman vaihtelevia maisemia: vuoria, tasankoja, maatiloja, kyliä, metsiä, järviä, rantakallioita, Irlannin sumuisia nummia ja lehmiä.
19:30-20:00 Pointe Reyesin majakka, jota ei tosin sumussa näkynyt. Peuroja sentään näkyi useampikin kappale.
20:00-23:00 Pimeässä Highway ykköstä tällä kertaa kohti etelää ja Palo Altoa. Jälkeenpäin kuulin, että monin paikoin tieltä on parinsadan metrin suora pudotus mereen. Ilmankos nopeusrajoitukset tuntuikin hieman nynnyiltä. Valoisalla olis varmaan tullut ajettua varovaisemmin. Moottoriteillä vauhdit sen sijaan tuntuivat Suomen suoriin tottuneelle selvästi hurjemmilta. Jyrkkä alamäki vasen-oikea-vasen shikaaneineen kohti Golden Gatea oli jo melkoista vuoristorataa.



Reitti Sonomasta San Franciscoon kulkee aavistuksen yllättävästi Murmanskin kautta.