Palo Alton sillanpääasema perustettu ja blogi avattu

Nih! Vielä on päättämättä blogin virallinen kieli ja alusta jolla tätä julkaisee, mutta menköön nyt ainakin alkuun suomeksi ja tänne. Reilu viikko tutkijavaihtoa on takana, joten kerrataanpa tähän asti tapahtunut. 

Matka

Matka toimistolta Lahdesta kämpän sohvalle Palo Altoon kesti aika tarkkaan 26 tuntia. New Yorkin tienoilla oli ukkosta, minkä vuoksi iso läjä koneita oli tullut kerralla tonttiin ja ruuhka passintarkastuksessa oli sen mukainen. Maahantulobyrokratian määrä ei lakkaa hämmästyttämästä. Kaikkien jo ennakkoon täytettyjen lomakkeiden lisäksi vielä koneessa piti täyttää kaksi paperia. Tullissa annettiin vielä passin väliin käsinkirjoitettu ja leimattu mitätön valkoinen paperilappunen, joka on ehdottoman tärkeää pitää mukana jatkuvasti koko USA:ssa vierailun ajan ja palauttaa maasta poistuessaan tulliin. Hukkasin sen jo New Yorkin kentälle. Suhtaudun nykyisin kaikkiin virkapukuisiin henkilöihin terveen vainoharhaisesti. Toi juttu tossa siiven alla on muuten Grönlanti.

 Ensimmäiset päivät Palo Altossa

Ensimmäinen päivä meni kevyen jet lagin ja varovaisen ympäristöön tutustumisen merkeissä. Kämpän sijainti Everett Avenue 535:ssä on erinomainen. Palo Alton pääkatu on kahden korttelin päässä, juna-asemalle kävelee kymmenen minuuttia ja Stanfordin yliopistolle pyöräilee alle vartissa. Stanfordin Ranch on kadehdittavan hieno miljöö opinahjolle. Kuvat puhukoon puolestaan.

Ensimmäisen päivän ehdottomasti tärkein hankinta oli polkupyörä hintaan $257 ja ehdottomasti absurdein kokemus pyöräretki IKEA:an. Olo oli jotenkin orpo pyöräillessä keskellä viisikaistaista autosiltaa motarin yli iltapäiväruuhkassa. Sisäänkäynti IKEA:an oli ainoastaan parkkihallin kautta ja lähin pyöräteline löytyi muutaman sadan metrin päästä ison City Marketin kokoisen ruokakaupan pihalta. Siinä oli paikat kolmelle pyörälle. Kaksi niistä oli vapaana. Tämän yhteiskunnan autoistumisen asteen tajuaa vasta kun sen itse kokee. Ja tämä on vielä pyöräilijäseutua.Muuten ympäristö on oikein inspiroiva ja kaikenlaisia tapahtumia tuntuisi olevan vaikka joka päivälle, kun vain osaisi etsiä. Kävin jo (taas Antin vihjeestä) Xerox PARC:llakin kuuntelemassa luentoa digitaalisen talouden noususta.

San Francisco

Viikonloppuna käväisin pikaisella turistikierroksella San Franciscossa. Asemalla kuulin useammankin paikallisen kertovan asuneensa täällä kymmeniä vuosia ja menevänsä nyt ensimmäistä kertaa junalla kaupunkiin ihan tässä jännittää eväitäkin on. Ostin väärän lipun ja jouduin seuraavalla asemalla juoksemaan automaatille ostamaan uuden. Konduktöörin huomatessa ripeän juoksuni takaisin junaan hän yritti sulkea ovet nenäni edestä, mutta kissamaisilla reflekseillä sain käteni ovien väliin ja ne avautuivat uudestaan. Samalla pilasin konnarin päivän ja sain katkerat torut junan viivästyttämisestä. Antti väitti moisen käytöksen olevan poikkeuksellista, mutta oman vaikutelman mukaan täällä virkapuvun hintaan sisältyy aina asennevamma. RESPECT MY AUTHORITAA!!

Itse kierros koostui kävelystä China Townin halki Fisherman Warfiin, jonka turistiryysis oli lähinnä sietämätön. Mielenkiintoisinta oli turistioppaan suosittelema 60-luvulta tominut In 'n' Out -hampurilaisravintola. Ruokalista oli kokonaisuudessaan hampurilainen, juustohampurilainen, tuplajuustohampurilainen ja ranskalaiset, pari juomavaihtoehtoa ja pirtellö. Tuotantotehokkuudessa jopa mäkkäri kalpenee. Pienen kävelyn jälkeen osuin sattumalta Golden Gatelle vievään bussiin ja nyt on sekin maamerkki tallattu jalkojeni alle. Kuvat kertonevat tässäkin enemmän kuin sanat. Päivän päätteeksi ajelin klassisella raitiovaunulla Russian Hillin ylös (tuttu Driverista pleikkari ykkösellä) ja hyppäsin junasta kaksi pysäkkiä ennen Palo Altoa. Tiesittekö muuten, että Amerikassa taksikuskit yleensä liisaavat autot taksiyhtiöltä n. 400 dollarin hintaan, ja kun tähän laskee kolmisen sataa bensakuluja, niin kuskin on tienattava viikossa $700 ennen kuin rahaa alkaa jäädä omaan taskuun. 

Loppuun vielä pari vinkkiä seuraaville tulijoille satunnaisessa järjestyksessä:

1. Ilmoitetut hinnat eivät useinmiten sisällä veroa.
2. Normaali tippi on 10-15 prosenttia.
3. Ainakin tähän aikaan vuodesta ilma on itseasiassa aika viileä vaikka aurinko lämmintääkin. Päivällä shortseissa on kuuma, illalla tarvitsee takkia.
4. San Francisco on aina 10 astetta kylmempi kuin Palo Alto. Tämä on fakta. Viime lauantaina sääennuste sanoi Palo Altoon 26 ja San Francistoon 17 astetta. Kiitti tästäkin vinkistä, Antti.
5. Lähin ruokakauppa on Emerson Avenuen Whole Foods. Lähes koko valikoima tuoretta luomua. 
6. Dresscodena shortsit ja släbärit on OK lähes mihin tilaisuuteen tahansa.
7. Tämä todellakin on autoille suunniteltu yhteiskunta. San Franciscon päärautatieasema on rakennuksena Imatran aseman kokoluokkaa, neontekstit tosin ovat hieman pienemmät ja raiteita on muutama enemmän.
8. Täällä ei syödä jäätelöä. Täällä syödään jäädytettyä jogurttia.
9. Kannattaa varautua rahan palamiseen. Se vain katoaa. Miksi tehdä itse aamupalaa kun munakkaan saa kahvilasta kympillä (+verot +tipit -vaihtokurssiedut = kai se halpaa oli...) työmatkan varrelta?