Merkittävä osa Stanfordin ja Palo Alton viehätystä on tunnelma siitä, että ympärillä tapahtuu koko ajan jotakin merkittävää. Eilen Center for Design Researchilla (CDR, jossa kai virallisesti olen vaihdossa sitten ensi kuussa) kävi esittäytymässä pari tyyppiä Teslalta, tolkuttomasti hypetetyltä sähköautovalmistajalta (LUT huom! Selatkaa kahvipöydän Wired-lehdet läpi, jossain niistä oli juttu ko. firmasta). Kyseessä on vieläpä jokaviikkoinen tilaisuus. Itse mitäänsanomattoman näköinen CDR:n rakennus sijaitsee kahden muun mitäänsanomattoman näköisen rakennuksen vieressä, joista toisessa mitattiin vähän aikaa sitten yhden leväsolun sisäiset energiamuutokset fotosynteesin aikana ja toisessa sijaitsee kuulemma törkeästi ylimainostettu d.school. Toimistolla yksi hemmo näytti YouTube-videon, jossa hänen kaverinsa (nykyisin toimitusjohtaja) kertoo televisiossa tuotteestaan Pulsesta, tämänhetken kovimmasta iPad-sovelluksesta uutisten lukemiseen. Pari päivää sitten pyöräilin IDEO:n toimiston ohi matkalla rautakauppaan ja tänään luultavasti salakuuntelin bisnesenkelin ja teknologia-start-upin edustajan välistä keskustelua kahvilassa. Muistuu mieleen Richard Floridan kirja luovasta luokasta. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa ristipölytystä?
Tällä viikolla opin muuten sen, että kahvilat ovat itse asiassa varsin mukavia työskentely-ympäristöjä. Useimmissa on vieläpä tarjolla ilmainen nettikin. Kuten sanottua, raha vain katoaa. Tosin, senhän voi ajatella myös säästönä. Canon 70-300 f/4-5.6L IS USM UD olisi täällä kuutisen sataa Suomen hintoja halvempi...
Mahtavaa Juho, että olet aloittanut tällaisen blogin! Päde oikein kovasti , jottei meidän kaikkien tarvitse kaikkea opetella kantapään kautta.
VastaaPoista