perjantai 16. syyskuuta 2011

Kollektiivisen älykkyyden luonteesta

Tekaisin vähän aikaa sitten kirjallisuuskatsauksen aiheesta kollektiivinen älykkyys ihmisissä. Paperin pääasiallinen tarkoitus on toimia pääsylippuna MIT:ssä ensi keväänä järjestettävään Collective Intelligence 2012 -konferessiin. Sivumennen voisi mainita, että CI2012 tuli ensimmäisen kerran vastaan Twitterissä (ks. edellinen postaus). Blogin hengen mukaisesti ajattelin seuraavaksi kertoa lyhyesti tuloksista. Moniko blogi voi kehua olevansa puoli vuotta tieteen terävintä kärkeä edellä? Physics arXiv voi ainakin.

Kävin siis läpi yhden julkaisutietokannan kaikki artikkelit, joissa käsitellään kollektiivista älykkyyttä ihmisillä. Muutamaa sataa tuhottua post-it lappua myöhemmin kollektiivisen älykkyyden olemus näyttäisi suunnilleen tältä.




Kollektiivista älykkyyttä on kirjallisuudessa tarkastelu kolmella eri tasolla: mikrotaso, makrotaso ja emergenssin taso. Mikrotasolla ilmiö näyttää psykologialta. Kiinnostuksen kohteena ovat yksilöiden ominaisuudet, jotka tukevat toimimista ryhmässä, kuten esimerkiksi sosiaalinen herkkyys, tunneäly ja motivaatio. Makrotasolla taas ilmiö on lähes puhtaasti tilastollinen. Puhutaan wisdom of crowds -ilmiöstä: kun suuri joukko ihmisiä laitetaan arvaamaan purnukan sisältämien marmorikuulien määrä ja lasketaan arvausten keskiarvo, päästään yleensä hyvin lähelle oikeaa tulosta. Näiden kahden tason välissä sijaitsee hieman hämyinen emergenssin taso, jolla keskeistä on kysymys, kuinka "enemmän kuin osiensa summa" syntyy yksilöiden välisen vuorovaikutuksen seurauksena. Kollektiivinen älykkyys näyttäytyy ns. monimutkaisen sopeutuvan järjestelmän (complex adaptive system) ja hajautetun muistin yhdistelmänä. Klassikkoesimerkki tällaisista järjestelmistä on muurahaisyhdyskunta: yksittäiset muurahaiset ovat tyhmiä, mutta noudattamalla yksinkertaisia nyrkkisääntöjä (jätä hajujälki löydettyäsi ruokaa, seuraa vahvinta hajujälkeä) ne pystyvät kokonaisuuden tasolla optimoimaan ravinnonhakureittinsä muodostamalla ympäristöönsä hajujälkien avulla kartan (hajautettu muisti) ravintolähteiden sijainnista.

Tämmöistä kamaa olisi tarkoistus yhdistää innovaatioprosesseihin. Voi vielä hetkisen kestää ennen kuin pääsee teekkarilakkia päivittämään...

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tietotulvan hallinnasta

Stanfordin hauska piirre on tunne siitä, että lähettyvillä tapahtuu jotain tärkeää, vaikkei sitä varsinaisesti suoraan näekään. CDR:ssä on tällä hetkellä pientä tilanahtautta, joten meille vierailijoille raivattiin tilaa erään vanhemman tutkijan huoneesta. Siirsimme Antin kanssa kysymättä miekkosen pöytää ja raahasimme IKEA:sta jo ennestäänkin pikkuruiseen huoneeseen uuden pöydän ja kolme tuolia. Pari päivää myöhemmin juttelin leppoisia kyseisen tutkijan kanssa muun muassa metsäteollisuuden nykytilasta ja Angry Birdsistä, joka kuulemma on Suomen uusi kansallislintu. Ainakin Piilaakson usko yritykseen on vahva. Mukava heppu, eikä ollut millänsäkään tilanvaltauksestamme. Jälkeenpäin googletin tyypin nimen, ja kävi ilmi, että hänellä on noin kaksi tekstikappaletta pitkä lista titteleitä mm. HP:ltä, NASA:sta, ja puolestakymmenestä yliopistosta, on perustanut riskisijoitusfirman ja haalinut 12 000 kaveria LinkedIn:ssä.

Yksi puheenaihe oli myös sosiaalinen media. Tässä jossain lähettyvillä oli kuulemma vähän aikaa sitten digitaaliteknologiaan liittyvä seminaari, johon osallistui myös tärkeä tietotekniikasta vastaava komissaari EU:sta. Arvon komissaarilla ei kuitenkaan ollut edes kokeillut Twitteriä ja oli ilmeisesti muutenkin aika kujalla sosiaalisesta mediasta. Ei hyvä. En ole itsekään alalla mikään guru, mutta olen sentään yrittänyt työn puolesta väkisin opetella, ja tietotulvan hallinta alkaa nyt olla tietyiltä osin siedettävällä tasolla. Laitetaan siis systeemi jakoon.

Tietovirta 1: Netvibes
Netvibes on web-pohjainen sovellus sisällön kasaamiseen yhteen paikkaan. Itse käytän sitä tällä hetkellä pelkästään RSS-syötteiden kokoamiseen eri tiedelehdistä ja hakusanojen seurantaan artikkelitietokannoista. Esimerkiksi Scopuksesta (maksullinen, pääsy useimmista yliopistoista) pystyy laittamaan juuri tekemänsä haun jatkuvaan seurantaan muutamalla klikkauksella. Tietotulva tosin hieman ahdistaa, kun tälläkin hetkellä on lukemattomana 619 uutta ilmoitusta, mutta eipähän pitäisi mitään tärkeää uutta tieteen edistysaskelta päästä livahtamaan seulan läpi.

Netvibes

Tietovirta 2: Twitter ja Tweetdeck
Tällä hetkellä oma suosikkini sosiaalisessa mediassa on Twitter. En tosin juurikaan lähetä itse viestejä, vaan käytän sitä passiiviseen tiedonhankintaan. Siinä missä RSS-syötteet ja Netvibes toimivat oivasti tiedejulkaisujen seuraamiseen, on Tweetdeck julkisen keskustelun seuraamiseen aivan ehdoton. Puhelimeen tai tietokoneelle ladattavalla sovelluksella pystyy valikoitujen käyttäjien lisäksi seuraamaan myös valitsemiaan avainsanoja. Minulla on esimerkiksi jatkuvasti haku päällä termille "collective intelligence", ja aina kun joku Twitterin noin 100 miljoonasta aktiivikäyttäjästä mainitsee termin viestissään, näkyy se myös minun puhelimessani. Selailen Tweetdeckiin tarttuneita viestejä aina silloin tällöin vaikkapa bussia odotellessa, ja merkitsen lupaavan oloisia linkkejä sisältävät suosikeiksi. Nykyisin olen alkanut myös re-twiittaamaan kiinnostavia viestejä ja lisäsimpä tuohon blogin kylkeenkin syötteen. Esimerkiksi tätä kirjoittaessa haulla "crowdsourcing" tämä linkki näyttää kovin suositulta. Myöhemmin käyn saaliin läpi tietokoneella ja napsin parhaat palat talteen Evernoteen, mistä lisää seuraavassa kappaleessa. 



Ämpäri: Evernote
Evernote on kätevä muistikirjasovellus, joka on ladattavissa niin tietokoneelle kuin puhelimellekin sekä käytettävissä myös nettisivun kautta silloin kun oma kone ei satu olemaan käden ulottuvilla. Sisältö synkronoituu automaattisesti eri laitteiden välillä. Evernoten ilmaisversiolla kuukausittaiset synkronoinnit on rajoitettu 60 Mb:iin, minkä kanssa pärjäilee, ellei innostu tallentelemaan kuvia tai muuta tilaa vievää sisältöä. Minä innostuin, ja jouduinkin ostamaan maksuversion, jossa parin euron kuukausimaksua vastaan saa synkronoida gigatavun verran sisältöä kuukaudessa ja muutamia muitakin herkkuja tuli kaupan päälle. Evernote tomii minulla ikään kuin kahden edellämainitun tietovirran alla olevana ämpärinä. Olen pyrkinyt siirtämään tiedeartikkelivarastoni tänne. Etuna artikkelit pystyy merkitsemään tageilla kankean kansio-organisaation sijaan ja lisäksi Evernote osaa tehdä hakuja kaikesta pdf:ien sisällöstä. Haku toimii myös kuvissa esiintyviin teksteihin!

Evernote hakee jopa käsin kirjoitettua tekstiä kuvista!
Tweetdeckin kautta löytämäni sisällön otan Evernoten selaimeen asennetulla lisäosalla talteen ikään kuin lehtileikkeinä. Useinmiten en edes lue tallentamiani nettisivuja läpi. Ideana on ennemminkin se, että jos joskus satun tarvitsemaan vaikkapa pelillistämiseen liittyvää tietoa, on minulla saman tien käytettävissäni 65 relevantiksi todettua lähdettä. Kollektiivista älykkyyttä käsitteleviä lähteitä löytyy 79 kappaletta ja innovaatioprosesseihin liittyviäkin 38. Muistiinpanot ovat myös jaettavissa, tässä esimerkiksi muistiinpanot viime keväänä LUT:lla pidetystä Jeffrey Liker -seminaarista.

Virtuaalinen muistitikku: Dropbox
Dropbox on ilmainen pilvipalvelu tietojen tallentamiseen. Parasta on koneelle ladattava sovellus, joka käyttäytyy kuin tavallinen kansio, mutta synkronoi kaiken sisältönsä myös palvelimelle, jolloin tiedostot ovat käytettävissä myös muilta koneilta. Tämä sovellus alkaa pikkuhiljaa olla käytössä myös muutamissa työprojekteissakin. Jos joltain vielä puuttuu Dropbox-tili, niin ladatkaa se tämän linkin kautta. Jokainen uusi käyttäjä tienaa minulle 250 Megapistettä lisää ilmaista säilytystilaa.


Bubbling under: muut lupaavat sovellukset
Quora: isosti hypetetty kysymys- ja vastauspalvelu. Fiksumpi kuin miltä kuulostaa.
Storify ja Memoline: Sosiaalisen median tietovirtojen tallentamiseen. En ole vielä kokeillut, mutta sosiaalisen median guru Sami on näitä suositellut.
Google+: Facebookin haastaja. Mikäli käyttäjät innostuvat ja Google onnistuu yhdistämään sosiaalisen haun tehokkaisiin hakualgoritmeihinsa, voi tästä kehittyä vielä kovakin juttu. Lukaiskaa vaikka Wired-lehden artikkeli aiheesta. Voin jakaa kutsuja halukkaille.
Yammer: Ikään kuin Facebook, mutta yritysten sisäiseen käyttöön. Kokeilu menossa ja lupaavalta vaikuttaa.

Lopuksi kiitokset vielä Samille, jonka kautta olen useimmista tässä kirjoituksessa mainituista sovelluksista kuullut.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

California roadtrip



Olennainen osa Ameriikan-unelmaa on vapaus ja mikäpä sitä paremmin ilmentäisi kuin perinteinen roadtrip. Vuokrasin siis auton (ekotietoiselle Californialle sopivasti sattui vielä olemaan Prius) viikonlopuksi bensoineen, vakuutuksineen ja GPS:ineen hieman vajaan 300 dollarin kokonaiskustannuksin. 

This is my ride.



















Perjantai
Perjantain lähinnä totuttelin paikalliseen liikenteeseen käväisemällä ihailemassa auringonlaskua Googleplexin taa. Nyt voi sanoa nähneensä senkin.












Lauantai
6:00 Lähtö tyhjille teille ennen auringonnousua
7:00-8:00 Half Moon Bay. Hiljainen takapajula meren rannalla.
9:00-12:00 Santa Cruz. Romanttisesti rempallaan. Merileijonia ja kevennetty cardiovasculaarinen aamiainen Zachary'sissa: makkaramunakokkeli, kipollinen hedelmiä ja mustikkapiirakka kermajuustolla. Aamiasmesta on paikallisten suosiossa ja jonoakin oli pihalle asti.
13:00-14:00 Monterey. Hieman mitäänsanomaton. Onneksi keskustassa oli klassikkoautomarkkinat, joten kuvattavaa riitti.
14:00-15:00 Ajelu Cannery Rown läpi. Entinen säilyketehdasalue, nykyinen ahdistava turistirysä.
15:00-16:00 17-Mile Drive ja Pebble Peach. Hienoilla maisemilla höystetty maksullinen ($9) rantatie. Toisessa päässä ökytason golf-klubi ja Ferrareita ruuhkaksi asti. En liioittele. Ilmeisesti klassikkoauto-tapahtuman sivuvaikutuksia.
18:00-20:15 Highway One. Pieni rantakallioilla kiemurteleva kaksikaistainen tie. Mahtavat maisemat koko matkan ja pysähdyspaikkoja parinsadan metrin välein. Parasta päivässä.
20:15 Pimeys laskeutui. GPS:ään koordinaateiksi Palo Alto. "Jatka viisi kilometriä ja käänny vasemmalle." Roger that.
20:30-22:00 Yhden auton levyinen pikkutie vuorten yli sumussa ja täydellisessä pimeydessä. Kurvitiheys noin 20 mutkaa minuutissa. GPS: "Jatka 39 kilometriä eteenpäin." Tunnelma meni absurdiksi kun radiosta löytyi raamattu-kanava.

22:00-0:30 Pimeä valtatie. Parhaimmillaan kuusikaistainen katuvaloton moottoritie on aloittielijalle hämmentävä kokemus, kun kun nelitasoliittymän lähestyessä 70 mailia tunnissa GPS ilmoittaa "Stay left, and then, stay right... recalculating."
0:30: Kotona.



Highway One ja kaihoisa neito.
Sunnuntai
8:00 Lähtö kohti Berkeleytä
9:00-11:00 Berkeley. Hippejä. Yliopisto ei ihan yhtä komea kuin Stanfordissa, mutta oravia riittää. Aamupalaksi tähän mennessä järjettömimmän kokoinen salaattiannos. Nuori hippimies tarjoutuu heittämään ittensä älasti dollarista. Vanhemman kyltti ilmoittaa "Will take verbal abuse for coffee $."
11:00-12:30 Ruuhkaista moottoritietä.
12:30-14:00: Sonoma. Jenkkimittakaavalla idyllinen pikkukylä sen aidomman viinialueen keskellä. Napa on kuulemma öky ja ruuhkainen, joten jätin sen väliin. 
14:00-16:00 Ajelua Sonoma Valleyssa ja herkullinen kalkkunaleipä Michelininkin suosittelemassa pienessä Italialaisravintolassa.
16:00-17:00 Viininmaistelua biodynaamisella viinitilalla. Omistaja väitti ettei tajua innovaatioista mitään, mutta äkkivilkaisulla tilalla oli enemmän innovaatioita kuin minä tulen koskaan näkemään. 

17:00-19:30 Ajelua pienillä vuoristoteillä ja sattumalta vielä oikeaan suuntaan. Pari tuntia uskomattoman vaihtelevia maisemia: vuoria, tasankoja, maatiloja, kyliä, metsiä, järviä, rantakallioita, Irlannin sumuisia nummia ja lehmiä.
19:30-20:00 Pointe Reyesin majakka, jota ei tosin sumussa näkynyt. Peuroja sentään näkyi useampikin kappale.
20:00-23:00 Pimeässä Highway ykköstä tällä kertaa kohti etelää ja Palo Altoa. Jälkeenpäin kuulin, että monin paikoin tieltä on parinsadan metrin suora pudotus mereen. Ilmankos nopeusrajoitukset tuntuikin hieman nynnyiltä. Valoisalla olis varmaan tullut ajettua varovaisemmin. Moottoriteillä vauhdit sen sijaan tuntuivat Suomen suoriin tottuneelle selvästi hurjemmilta. Jyrkkä alamäki vasen-oikea-vasen shikaaneineen kohti Golden Gatea oli jo melkoista vuoristorataa.



Reitti Sonomasta San Franciscoon kulkee aavistuksen yllättävästi Murmanskin kautta.


perjantai 2. syyskuuta 2011

Digitaalisen piilotalouden nousu



Mainitsinkin jo aiemmin yhden Piilaakson mukavista puolista, eli ilmaiset tapahtumat. Tässä kuvaus yhdestä sellaisesta.

Parc Forum on noin pari kertaa kuussa toistuva Xerox PARC:in järjestämä seminaari, johon kuuluu vapaamuotoista verkostoitumista ilmaisten naposteltavien äärellä ja vajaan tunnin mittainen esitelmä innovaatioihin liittyvästä aiheesta. Olen käynyt kahdessa tällaisessa tapahtumassa, joista ensimmäinen oli selvästi tasokkaampi. Puhujana oli "kompleksisuuden isäksi" tituleerattu W. Brian Arthur, joka tarinoi hieman ehkä mainoshenkisestikin juuri ilmestyneeseen kirjaansa liittyvästä aiheesta digitaalisen talouden nousu. Puheenvuoro löytyy videoituna täältä.

1800-luvulla USA oli vielä noin Italian kokoinen talous, mutta nousi nopeasti noin neljässä kymmenessä vuodessa maailman suurimmaksi. Tämän muutoksen voi Arthurin mukaan tiivistää yhteen sanaan: rautatie. Alunperin rautatien rakentaminen näytti varsin vaatimattomalta uudistukselta. Tavarat toki liikkuivat paikasta toiseen aiempaa helpommin, mutta ei kai sillä nyt niin suurta merkitystä ole? Parantunut logistiikka kuitenkin mahdollisti uuden liiketoiminnan kehittämisen ja kaukaistenkin resurssien hyödyntämisen, mitkä yhdessä saivat aikaan nopean talouden kasvun. Tätä taustaa vasten Arthur väittää, että noin 60 vuoden välein ilmestyy jokin teknologia, joka pikkuhiljaa mullistaa talouden.





Tämän päivän suuri muutos on talouden prosessien muuttuminen digitaalisiksi. Esimerkkinä voidaan mainita lentokentän automaatin kautta tapahtuva check-in lennolle: yksinkertainen toimenpide laukaisee näkymättömän keskustelun tietokoneiden kesken, josta suuri osa hoidettiin aiemmin ihmisvoimin. Pinnan alla on muodostumassa toinen talous: valtaisa, verkostoitunut, näkymätön, itsenäinen, maailmanlaajuinen, aina valvova ja itseorganisoituva. Tilannetta voisi verrata haapametsään: yhtä eekkeriä näkyviä puita kohden on maan alla piilossa toistakymmentä kilometriä juuria. Digitaalisen talouden koko tuottavuudella mitattuna kasvaa nopeasti. Arthurin servetin kulmaan raapusteleman hattuvakioarvion mukaan vuonna 2030 näkyvä ja näkymätön talous tulevat olemaan samankokoisia. Muutoksen seurauksia sopii miettiä, kun seuraavan kerran ostaa Amazonilta elektronisen kirjan yhdellä klikkauksella.