California roadtrip

Olennainen osa Ameriikan-unelmaa on vapaus ja mikäpä sitä paremmin ilmentäisi kuin perinteinen roadtrip. Vuokrasin siis auton (ekotietoiselle Californialle sopivasti sattui vielä olemaan Prius) viikonlopuksi bensoineen, vakuutuksineen ja GPS:ineen hieman vajaan 300 dollarin kokonaiskustannuksin. 

This is my ride.

Perjantai

Perjantain lähinnä totuttelin paikalliseen liikenteeseen käväisemällä ihailemassa auringonlaskua Googleplexin taa. Nyt voi sanoa nähneensä senkin.

Lauantai

6:00 Lähtö tyhjille teille ennen auringonnousua

7:00-8:00 Half Moon Bay. Hiljainen takapajula meren rannalla.

9:00-12:00 Santa Cruz. Romanttisesti rempallaan. Merileijonia ja kevennetty cardiovasculaarinen aamiainen Zachary'sissa: makkaramunakokkeli, kipollinen hedelmiä ja mustikkapiirakka kermajuustolla. Aamiasmesta on paikallisten suosiossa ja jonoakin oli pihalle asti.

13:00-14:00 Monterey. Hieman mitäänsanomaton. Onneksi keskustassa oli klassikkoautomarkkinat, joten kuvattavaa riitti.

14:00-15:00 Ajelu Cannery Rown läpi. Entinen säilyketehdasalue, nykyinen ahdistava turistirysä.

15:00-16:00 17-Mile Drive ja Pebble Peach. Hienoilla maisemilla höystetty maksullinen ($9) rantatie. Toisessa päässä ökytason golf-klubi ja Ferrareita ruuhkaksi asti. En liioittele. Ilmeisesti klassikkoauto-tapahtuman sivuvaikutuksia.

18:00-20:15 Highway One. Pieni rantakallioilla kiemurteleva kaksikaistainen tie. Mahtavat maisemat koko matkan ja pysähdyspaikkoja parinsadan metrin välein. Parasta päivässä.

20:15 Pimeys laskeutui. GPS:ään koordinaateiksi Palo Alto. "Jatka viisi kilometriä ja käänny vasemmalle." Roger that.

20:30-22:00 Yhden auton levyinen pikkutie vuorten yli sumussa ja täydellisessä pimeydessä. Kurvitiheys noin 20 mutkaa minuutissa. GPS: "Jatka 39 kilometriä eteenpäin." Tunnelma meni absurdiksi kun radiosta löytyi raamattu-kanava.

22:00-0:30 Pimeä valtatie. Parhaimmillaan kuusikaistainen katuvaloton moottoritie on aloittielijalle hämmentävä kokemus, kun kun nelitasoliittymän lähestyessä 70 mailia tunnissa GPS ilmoittaa "Stay left, and then, stay right... recalculating."

0:30: Kotona.

Highway One ja kaihoisa neito.

Sunnuntai

8:00 Lähtö kohti Berkeleytä

9:00-11:00 Berkeley. Hippejä. Yliopisto ei ihan yhtä komea kuin Stanfordissa, mutta oravia riittää. Aamupalaksi tähän mennessä järjettömimmän kokoinen salaattiannos. Nuori hippimies tarjoutuu heittämään ittensä älasti dollarista. Vanhemman kyltti ilmoittaa "Will take verbal abuse for coffee $."

11:00-12:30 Ruuhkaista moottoritietä.

12:30-14:00: Sonoma. Jenkkimittakaavalla idyllinen pikkukylä sen aidomman viinialueen keskellä. Napa on kuulemma öky ja ruuhkainen, joten jätin sen väliin. 

14:00-16:00 Ajelua Sonoma Valleyssa ja herkullinen kalkkunaleipä Michelininkin suosittelemassa pienessä Italialaisravintolassa.

16:00-17:00 Viininmaistelua biodynaamisella viinitilalla. Omistaja väitti ettei tajua innovaatioista mitään, mutta äkkivilkaisulla tilalla oli enemmän innovaatioita kuin minä tulen koskaan näkemään. 

17:00-19:30 Ajelua pienillä vuoristoteillä ja sattumalta vielä oikeaan suuntaan. Pari tuntia uskomattoman vaihtelevia maisemia: vuoria, tasankoja, maatiloja, kyliä, metsiä, järviä, rantakallioita, Irlannin sumuisia nummia ja lehmiä.

19:30-20:00 Pointe Reyesin majakka, jota ei tosin sumussa näkynyt. Peuroja sentään näkyi useampikin kappale.

20:00-23:00 Pimeässä Highway ykköstä tällä kertaa kohti etelää ja Palo Altoa. Jälkeenpäin kuulin, että monin paikoin tieltä on parinsadan metrin suora pudotus mereen. Ilmankos nopeusrajoitukset tuntuikin hieman nynnyiltä. Valoisalla olis varmaan tullut ajettua varovaisemmin. Moottoriteillä vauhdit sen sijaan tuntuivat Suomen suoriin tottuneelle selvästi hurjemmilta. Jyrkkä alamäki vasen-oikea-vasen shikaaneineen kohti Golden Gatea oli jo melkoista vuoristorataa.

Reitti Sonomasta San Franciscoon kulkee aavistuksen yllättävästi Murmanskin kautta.